Kunnes Opin

Liian kauan odotin.
Mutta sanoin viimein:
Lopeta se saatanan valehteleminen.

"En osaa,
en ymmärrä,
en tiedä.
Mitä väliä.
En koskaan tehnyt sitä."

Ei, en koskaan valmistunut.
Mut nyt mä olen valmis.
Olemaan minä.

Katsoin sinuun kerran
ja muistan teeskennelleeni,
etten pelkäisi.
Oikeesti olin paskat housussa,
hukassa.

En uskaltanut avautua,
antaa itseni rakastua.
Ei.
En antanut epäonnistua.

Onneksi elämä
mut kerta toisensa jälkeen
seinään paiskasi.
Pisti palasiksi,
murskasi.

Kunnes opin.
Antamaan anteeksi.
Olemaan itse itselleni tarpeeksi.